Kiitos Saksa: Osa 017: Murteissanne on erityistä viehätystä.

Saksan erityispiirre ovat monet eri murteet. Ne antavat eri osavaltioille oman viehätyksensä. Murteeseen liittyy usein myös hyvin erityinen huumorintaju. Kun taas maan pohjoisosissa viljellään kielellisesti ja huumorin suhteen rentoa tyyliä, berliiniläiset ovat kehittäneet tarkoituksellisen räväkän ilmaisutavan, ja esimerkiksi perussuomalaiset rönsyilevät mieluiten.

Jokaisella murretyypillä on siis oma ainutlaatuinen luonteensa. Vaikka monet ihmiset puhuvat nykyään korkeasaksaa, murteet ovat edelleen suosittuja. On myös koomikoita ja kabareetaiteilijoita, jotka esiintyvät murteella. Joillakin murteilla on jopa oma nimensä. Murteilla on usein hyvin erityinen sanasto, jolla ilmaistaan alueen elämäntapaa. Joidenkin kaupunkien tai osavaltioiden maailmankatsomusta voidaan ilmaista paljon paremmin murteellisilla termeillä kuin korkeasaksalaisilla muotoiluilla.

Siksi taiteilijat, muusikot ja jopa runoilijat käyttävät nykyään jälleen murretta. Toisin kuin menneinä vuosisatoina harjoitetun kielen konservatiivinen säilyttäminen, nykyään korostetaan lähinnä kielen uudistamista ja monipuolisuutta. Kun muusikot ammentavat lauluissaan sopivasta kielestä, he usein sekoittavat siihen nuorisokielen sanoja tai keksivät kokonaan uusia muotoiluja. Aivan kuten korkeasaksa, myös murre on muuttumassa. Siitä, että monet saksalaiset arvostavat myös murretta, kertoo toinenkin asia: monille murteille on olemassa pieniä sanakirjoja tai jopa kansatieteellisten kirjojen käännöksiä. Esimerkiksi Asterix ja Obelix on saatavana myös ruotsin tai pfalzin murteella.

Monet ihmiset käyttävät näitä käännöksiä hauskana lahjana hyville ystäville. Murteiden runsaus osoittaa vain saksan kielen erityistä monimuotoisuutta yleensä. Jokaisella saksalaisella on tiettyjä murteita, joita hän erityisesti arvostaa, ja toisia, joista hän ei pidä. Joissakin piireissä pidetään jopa hyvänä tapana olla pitämättä tietyistä murteista. Joissakin osavaltioissa ihmiset pitävät siitä, että he pilkkaavat naapureitaan heidän murteillaan. Tämä on kuitenkin vain yksi tapaus, jossa pienet alueelliset kiistat vahvistavat kaiken kaikkiaan Saksan erityistä yhteenkuuluvuutta. Myös kielitieteilijät ovat tutkineet murteita. Kaiken kaikkiaan korkeasaksa on itse asiassa uudempi ilmiö kuin murteet. Vasta kirjoitetun kielen ja joukkotiedotusvälineiden yleistymisen myötä standardoitu kieli yleistyi väestön keskuudessa. Murteen puhuminen ei kuitenkaan ole nykyään enää leimaavaa verrattuna menneisyyteen.

Ainoa ratkaiseva tekijä vakiokielen ja murteen käytössä on kyseiseen tilanteeseen sopivan kielen asianmukainen käyttö. Ihannetapauksessa puhujien pitäisi pystyä erottamaan suullinen kielikoodi ja kirjallinen kielenkäyttö luotettavasti toisistaan. Jos näin on, murre tarjoaa usein monia hyviä mahdollisuuksia suulliseen ilmaisuun. Murretta käytetäänkin tärkeänä kielellisenä ilmaisumuotona kaikissa väestöryhmissä. Kun sitä kuulee, siihen voi joskus jopa liittää tietyn tunteen. Joissakin kielissä kuulija tuntee olonsa kotoisaksi. Toiset kielimuodot herättävät heissä tiettyjä stereotypioita. Tietoinen kielenkäyttö voi toimia myös taiteellisesti.