Vallanjako on myös osa Saksan poliittista kulttuuria. Se on hyvin organisoitu Saksan liittotasavallan poliittisessa järjestelmässä. Perustuslain perustajat ja liittoutuneet tekivät toisen maailmansodan päätyttyä paljon työtä sekä demokratisoidakseen maata että antaakseen riittävästi tilaa vilkkaalle poliittiselle keskustelulle.
Kutakin poliittisen päätöksenteon alaa varten on erillinen toimielin, ja nämä toimielimet valvovat toisiaan. Toisaalta on Bundestag, joka on parlamentti ja siten lainsäätäjä. Toisaalta on tuomioistuimet ja liittovaltion perustuslakituomioistuin. Jälkimmäinen huolehtii siitä, että lakeja tulkitaan ja että lait säädetään poliittisesti oikein. Tämä tarkoittaa, että liittovaltion perustuslakituomioistuin voi hylätä perustuslain vastaiset lait. Kun asia siirretään sen käsiteltäväksi, se tutkii lain varmistaakseen, että se on perustuslain mukainen. Tämän työn kautta liittovaltion perustuslakituomioistuin valvoo liittopäivien lainsäädäntöä.
Liittovaltion perustuslakituomioistuimella on Saksassa korkeampi poliittinen asema kuin lähes millään muulla toimielimellä. Saksan valtiolla on käytössään poliisi ja vastaavasti suuri hallintokoneisto, jonka tehtävänä on antaa asetuksia ja panna lakeja täytäntöön. Saksan poliisilla ei ole sotilaallisia tehtäviä. Se on aivan tarkoituksellisesti instituutio, joka on suunniteltu tarjoamaan turvallisuutta siviilitasolla. Myös tällainen valtiovallan käyttö erottaa Saksan monista muista maailman maista. Se varmistaa, että vaikka poliisi valvoo lakien noudattamista, se tekee sen suhteellisuudentajuisesti, eikä sen tarkoituksena ole vain käyttää raakaa voimaa. Tämä liberaalin demokratian piirre on Saksan tärkeä ominaisuus. Vaikka poliisin toiminta ja uusien poliisilakien säätäminen ovat toistuvasti johtaneet kiivaaseen poliittiseen keskusteluun, Saksan poliisin siviililuonne on selkeä tunnusmerkki tälle laitteistolle. Se ei ole maan sisäinen sotilaallinen voima. Voimme olla iloisia siitä, että Saksan poliittisessa järjestelmässä kiinnitetään hyvin tietoisesti huomiota keskinäiseen valvontaan poliittisia päätöksiä tehtäessä.
Tällä järjestelmällä varmistetaan, että poliittiset muutokset tapahtuvat äänestämällä hallitus pois eikä vallankaappauksella, ja sillä taataan myös sellaisten lakien täytäntöönpano, jotka noudattavat Saksan liittotasavallan peruslaissa vahvistettuja demokratian perussääntöjä. Peruslailla on perustuslaillinen asema Saksassa - kaikissa osavaltioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että liittovaltiolaisuudesta huolimatta peruslain säännökset ovat aina etusijalla yksittäisten osavaltioiden säännöksiin nähden. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa Saksassa voi vedota perustuslakiin ja vaatia oikeuksia, jotka hänelle on taattu peruslaissa.
Tuomioistuimet ovat riippumattomia poliittisista päättäjistä tutkiessaan tällaisia valituksia. Myös ne, jotka eivät usko hallituksen sanaan tai vastustavat sen suunnitelmia, voivat aina luottaa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tämä mahdollisuus ei ole käytettävissä kaikissa maailman maissa. Saksalaisille se on nyt osa normaalia elämää.