KW 01: 50 vuotta Saksassa - muistojen matka: Kölnin karnevaalit

Hei, rakkaat ystävät!

Tänään on minulle hyvin erityinen päivä, sillä vietän 50-vuotispäivääni Saksassa. Tulin tänne Intiasta puoli vuosisataa sitten ja rakensin elämäni ensin kauniissa Kölnissä ja sitten Stuttgartissa ja Mannheimissa.

Haluaisin jakaa tämän erityisen virstanpylvään teidän kaikkien kanssa ja ilmoittaa jotain erityistä: Tästä viikosta lähtien jaan joka viikko vuonna 2024 henkilökohtaisen kokemuksen tai muiston 50 vuoden ajalta Saksassa. Se tulee olemaan sekoitus iloa, haasteita, oppimista ja kasvua.

Odotan innolla, että pääsen jakamaan tarinani kanssanne, ja toivon, että ne inspiroivat, huvittavat ja ehkä jopa saavat teidät ajattelemaan. Kutsun sinut mukaan matkalleni, jota leimaa kaksi kaunista kulttuuria.

Liity mukaani tälle muistojen matkalle, kun avaan uuden luvun joka viikko. Nauretaan, pohditaan ja juhlitaan elämän kauneutta yhdessä.

Kiitos, että olet osa elämääni. 🙏

Muistoja lapsuudestani: Kölnin karnevaalit

Hashtagilla #50YearsInGermany muistelen yhtä lempimuistoistani Saksassa ja Kölnissä. Aloitan Kölnin karnevaalit on. Tämä tarina ei ole vain aikamatka, vaan myös symboli #Intian ja Saksan kulttuurien sulautumisesta.

Se oli vuonna 1975, vuosi sen jälkeen, kun olimme saapuneet Kölniin vuonna 1974, huhtikuussa. Intiasta kotoisin olevana lapsena en ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Kölnin karnevaali oli värien, musiikin ja riemun juhla, joka muistutti kotimaani juhlia, mutta oli kuitenkin niin erilainen.

Muistan, kuinka kuljimme vanhempieni kanssa koristeltujen katujen halki mielikuvituksellisiin pukuihin pukeutuneiden ihmisten ympäröimänä. Ilma oli täynnä puhallinorkesterien musiikkia ja ihmisten naurua. Isäni Madan Mohan, tavallisesti vakava toimittaja, oli pukenut päähänsä hauskan hatun, ja äidilläni Raj Ranilla oli leveä hymy huulillaan. Hetkeksi näytti siltä, että he olivat unohtaneet kaikki huolensa.

Minua kiehtoivat erityisesti suuret kellukkeet, jotka kuvasivat satuja ja paikallisia legendoja. Seisoin siinä ihmetellen ja taputtaen, kun vaunut ohittivat meidät, ja jokainen vaunu oli taideteos omalla tavallaan.

Parasta minulle oli kuitenkin se, miten toimme oman kulttuurimme mukaan tähän juhlaan. Äitini oli sovittanut meille perinteisiä intialaisia pukuja, jotta ne sopisivat karnevaaleihin. Olimme värikäs sekoitus intialaista perintöämme ja Kölnin uutta elämäniloa. Monet ihmiset hymyilivät meille ja jotkut kyselivät uteliaina vaatteistamme. Se oli ylpeyden ja kuulumisen hetki.

Tämä Kölnin karnevaalipäivä on jäänyt mieleeni loistavana esimerkkinä eri kulttuurien yhteiselosta. Se oli päivä, joka osoitti, miten voi samanaikaisesti kunnioittaa juuriaan ja sulautua uuteen maailmaan.

Näin yhdistän Karnevaali ilon ja naurun lisäksi myös syvällinen oivallus siitä, että elämä on ihana matka, joka on täynnä uusia kokemuksia ja kohtaamisia. Tämä muisto Kölnin karnevaaleista on aarre sydämessäni, osa #-elämäni matkaa ja arvokas luku #-muistoissani.